Manolis Huuki Elefteria i thanatos

Analyysi hävittäjähankintojen esiselvityksestä (11.6.2015)

Puolustusministeriön työryhmä julkaisi 11.6.2015 esiselvityksensä Ilmavoimiemme käyttämän F/A-18 Hornet-monitoimihävittäjän tilalle ja luovutti esiselvityksen puolustusministeri Niinistölle. Tiedotustilaisuudessa esiintynyt puolustusministeri Jussi Niinistö ja työryhmän puheenjohtaja Ilmavoimien entinen komentaja Lauri Puranen totesivat, ettei kyseinen selvitys ota vielä suorasti kantaa siitä, mistä maasta tuleva hävittäjä hankitaan.

 

Esiselvityksen tarkoituksena on ollut lähinnä antaa raamit sille, millaisiin uhkakuviin Suomessa valmistaudutaan ilmapuolustuksen osalta ja mitä hankittavalta hävittäjältä viime kädessä vaaditaan. Työryhmän yhtenä lähtökohta on ollut avoimuus, jota ei ollut F/A-18 Hornettien hankintaprosessin aikana 1990-luvulla tuolloin puolustusministerinä toimineen Elisabeth Rehnin muistelmien perusteella.

 

Selattuani päivän vanhaa työryhmän ”Esiselvitys Hornet kaluston suorituskyvyn korvaamisesta”-loppuraporttia (linkki raporttiin löytyy kirjoitukseni lopusta) siitä on löydettävissä muutamia merkillepantavia kohtia, joita pohdin tässä kirjoituksessa yleisellä tasolla ja teen omia johtopäätöksiä. Loppuraportin 68:sta sivusta sivu 9 tiivistää melko hyvin koko esiselvityksen sisällön siitä, mitä seuraavina kymmenenä vuotena tulee tapahtumaan:


”Työryhmä esittää, että Hornet-kaluston suorituskyky korvataan monitoimihävittäjään perustuvalla ratkaisulla. Monitoimihävittäjän suorituskykyä täydennetään ilmatorjunnan suorituskyvyillä. Tarve ja mahdollisuudet miehittämättömien ilma-alusjärjestelmien ja muiden täydentävien suorituskykyjen hankkimiseksi tulee analysoida myöhemmin” –

 

”Hornet-kaluston suorituskyvyn korvaaminen vaikuttaa merkittävästi Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen asemaan.” –

 

Tiivistelmän lisäksi työryhmä esittää seuraavia asioita (sivu 9):

 

”Esiselvityksen perusteella työryhmä esittää seuraavat suositukset hankeen toteuttamiselle:

  1. Noudatetaan Hornet-kaluston alkuperäistä elinkaarisuunnitelmaa
  2. Korvataan Hornetin suorituskyky monitoimihävittäjään perustuvalla ratkaisulla
  3. Käynnistetään HX-hanke viimeistään syksyllä 2015
  4. Perustetaan HX-ohjelman ohjausryhmä, HX-ohjelman koordinointiryhmä sekä HX-ohjelman sihteeristö ja määritetään näiden tehtävät, toimivalta ja kokoonpanot.
  5. Toteutetaan hankintaprosessi normaalisti: lähetetään tietopyyntö 2016 ja tarjouspyyntö 2017-2018
  6. Sovelletaan hankintaan SEUT artikla 346:n mahdollistamaa poikkeamista direktiivin mukaisista hankintamenettelyistä, sillä puolustus- ja turvallisuushankintadirektiivin mukaiset hankintamenettelyt eivät sovellu hankintaan
  7. Laaditaan puolustusteollinen strategia ja selvitetään hankkeeseen liittyvät itsenäisen toimintakyvyn ja huoltovarmuuden vaatimukset.
  8. Selvitetään ulkopuolisen auditoinnin (quality assurance QA) tarve ja toteuttamismahdollisuudet.

 

Ylempänä mainituista kohdista huomioinarvoisimmat ovat kohdat nro 1, 2, 3, 5, 7, jotka kertovat eniten hankkeen tavoitteista ja mitä hankkeelta halutaan. Suomeksi sanottuna erikseen poimimani kohdat:

 

Kohta nro 1.

 

Nykyisten F/A-18C/D Hornetien käyttäikä on tulossa loppupäähän. Tämä on toki ymmärrettävää, sillä hävittäjien rungot väsyvät 30 vuoden aikana ja järjestelmien (tietokone/tutka) uusiminen vaatii rahaa.

Lisäksi Suomi on viimeisiä Hornetin käyttäjiä 2020-luvulla, koska pääsääntöiset käyttäjät (Yhdysvaltojen laivasto, Yhdysvaltojen Merijalkaväki, Kanada, Australia) uusivat lentokoneensa viidennen sukupolven F-35-hävittäjällä. Puranen viittasi näihin toimittajan kysyttyä eikö nykyisillä koneilla voisi jatkaa lentämistä (kyllä voisi, mutta Suomi olisi ainoa käyttäjämaa ko. mallille ja varaosien valmistus tulisi kalliimaksi, koska ostajia olisi vain yksi)

Kohta nro 2.

 

Ilmavoimamme tarvitsevat siis monitoimihävittäjän (eng. multi-role fighter). Monitoimihävittäjä pystyy sananmukaisesti monenlaisiin eri tehtäviin (pommituslennot, hävittäjätorjunta, maahyökkäykset, elektroninen sodankäynti).

 

Rooli ei ole siis se perinteinen Korkeajännityksistä tuttu ilmataistelu vastapuolen kanssa, vaan koneilla voidaan myös tukea maavoimien taistelua (pommituslennot, panssarintorjunta), joihin nykyiset Hornettimmen pystyvtä 2000-luvulla tehtyjen MLU (Mid-life upgrade) 1 & 2 päivitysten jälkeen.

 

Tämä on merkittävä vaatimus tulevalta koneelta verrattuna 1990-luvulla tehtyyn hävittäjähankintaan – Hornetin alkuperäinen tehtvävä Suomessa oli hävittäjätorjunta, mutta 2000-luvun päivitysten jälkeen suomalaisten Hornetien rooli on sellainen, mitä ne olivat olleet jo Suomea aiemmin esim. Yhdysvalloissa.

 

Kohdat nro. 3 & 5

 

Projekti etenee todella nopeasti: syksyllä 2015 alkaa virallinen HX-hanke, jolla tulevien Hornettien korvaamista kutsutaan virallisesti kaikissa viestimissä. Vuoden 2016 tietopyyntö taas viitannee siihen, että hävittäjiä valmistaville yrityksille lähetetään tieto Suomen tulevasta hankinnasta, minkä perusteella valmistajat voivat valmistella omaa tarjouspyyntöään konemallistaan annettujen vaatimusten pohjalta suomalaisille.

 

Valmistajat jättävät tarjouspyyntönsä 2017-2018 välisenä aikana, jonka jälkeen Suomessa evalvuoidaan (suom. käydään läpi) tarjouspyyntöön asti päässeet hävittäjät ja näistä valitaan suomalaisten asettamien vaatimuksien perusteella sopivin. Päätös taas tehdään 2020-luvun alussa ja koneiden korvaaminen alkaa vuodesta 2025 alkaen.

 

Kohta nro 7.

 

Kyseinen kohta puolestaan painottaa huoltovarmuutta ja itsenäistä toimintakykyä. Tällä halutaan viestiä, että mahdollisen kriisitilanteen aikana meillä on realistiset mahdollisuudet saada hankittavaa konemallia varten mm. varaosia ulkomailta myös kriisiaikana ja meillä on oma kyky huoltaa hävittäjiä Suomessa (Hornettien huollosta vastaa Patria).

 

Johtopäätöksiä(ni)

 

Lisäksi erikseen sivulta 9 poimimani kohdat ingressistä tiivistävät hyvin sen, mitä muita asioita tulevan hävittäjän lisäksi puolustuksessamme on otettu huomioon. Työryhmä esittää siis suoraan monitoimihävittäjää (”...korvataan monitoimihävittäjään perustuvalla ratkaisulla.”) ja ilmatorjunnan suorituskyvyn täydentämistä (”Monitoimihävittäjän suorituskykyä täydennetään ilmatorjunnan suorituskyvyillä”).

Viimeiseksi mainitaan tarve ja mahdollisuudet miehittämättömien ilma-alusjärjestelmien (suom. lennokki, eng. Unmanned Aerial Vechile – UAV) analysoinnille myöhemmässä vaiheessa. Työryhmä näkee Hornettien suorituskyvyn korvaamisen myös merkittävänä osana Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittista asemaa, mikä selittyy Puolustusvoimien olemassaolon tarkoituksena:

 

Suomen puolustuskyvyn ylläpidon ensisijaisena päämääränä on muodostaa ennaltaehkäisevä kynnys sotilaallisen voiman käytölle ja sillä uhkaamiselle sekä kyky torjua maahamme kohdistuvat hyökkäykset. Ennaltaehkäisykyvyn ylläpitäminen säilyy puolustuksen prioriteettina myös tulevaisuudessa. Tämä edellyttää puolustusvoimilta kykyä ennakoivaan puolustusvalmiuden kohottamiseen ja tehtävää vastaavaa todellista suorituskykyä- esiselvityksen kohta 2.2. s. 15

 

Mainituista kolmesta kohdasta (monitoimihävittäjä, ilmatorjunta, miehittämättömät lennokit) tulen siihen lopputulokseen raportin perusteella, että hävittäjien kasvaneet kustannukset (koneiden  hinnat, huolto, korjaus) luovat rahallisen esteen hankkia saman verran hävittäjiä kuin 1990-luvulla (64x Hornet).

 

Nykyinen neljäs hävittäjäsukupolvi (kehitetty 1980-90-luvun lopulla) ja viides sukupolvi (2000-luku) ovat nostaneet yksittäisen hävittäjän hankintahintaa aiemmista rahasummista. Jos Korean sodan aikainen yhdysvaltalainen F-86 Sabre maksoi 100 000 yhdysvaltain dollaria (1. sukupolven suihkuhävittäjä) ja Vietnamin sodan aikainen yhdysvaltalainen F-4 maksoi miljoona yhdysvaltain dollaria ja 1990-luvulla hankkimamme F/A-18 Hornet lähestyi 40 miljoonaa (usd) kappaleelta, niin nykyiset koneet maksavat karkeasti arvoituna 40-180 miljoonan euron välillä.

 

Hävittäjien nykyiset hinnat estävät Suomea siis todennäköisesti hankkimasta uutta, 64 konetta käsittävää laivuetta, koska se pahimmillaan vie kansantaloudellisesti Suomelta todella paljon rahaa. Täten näen ingressissä mainitut viittaukset siinä, että Suomi on hankkimassa lukumääräisesti vähemmän hävittäjiä, joilla toki voidaan tehdä niitä tehtäviä, mitä sille on tarkoitettu niin rauhan (ilmatilan valvonta/ilmatilan loukkausten esto) kuin sodan aikana (hävittäjätorjunta, maavoimien tukeminen).

 

Todennäköinen konemäärän pieneneminen johtaa pitkällä aikatähtäimellä siihen, että Suomessa tullaan panostamaan ilmatorjuntaan (korvataan nykyinen venäläisvalmisteinen BUK-ilmatorjuntaohjusjärjestelmä) ostamalla lisää kalustoa (NASAMS II käytössä nykyisin nimellä ITO12). Lisäksi viittaus miehittämättömien ilma-alusten tarpeen analysointiin viittaa siihen, että niiden roolia alueellisina ilmatilan valvojina (mahdollisesti vähenevän kaluston takia) selvitetään.

 

Lopputulema

 

Uutta konetta pukkaa. Minkä maalainen kone – se on hyvä kysymys. Venäläiset valmistajat ovat jo tässä vaiheessa poissa pelistä kuten puolustusministeri Niinistö sen ilmaisi. Lisäksi koneiden tulee olla Nato-yhteensopivia (Suomen hankkimat länsimaalaiset pommit, ohjukset saadaan koneeseen kiinnitettyä), joten se on jo toinen syy miksi venäläiskoneet eivät ole mukana tässä prosessissa.

 

Työryhmän puheenjohtaja Lauri Puranen oli mielestäni reilu todettuaan ääneen ne valmistajat ja konemallit, jotka periaatteessa täyttävät paperilla esiselvityksen mainitsemat vaatimukset (ranskalainen Rafale, eurooppalainen Eurofighter Typhoon, ruotsalainen JAS 39 Gripen ja yhdysvaltalaiset F/A-18E/F Super Hornet tai F-35.

 

Ensi viikon julkaisussa pohdin sitä, mikä näistä edellä mainituista vaihtoehdoista todennäköisimmin tulee valituksi koneeksi oman näkemykseni mukaan Suomen Ilmavoimille 2020-luvun alussa ja käyttöön 2025 alkaen – eli mistä hävittäjästä tulee tulevaisuuden taivaanrannan maalarimme.

 

Manolis Huuki – Kokoomusnuorten turvallisuuspoliittisen työryhmän jäsen

 

P.S. Tässä linkki Puolustusministeriön esiselvitykseen: http://www.defmin.fi/files/3168/Esiselvitys_Hornet-kaluston_suorituskyvy...

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (16 kommenttia)

Käyttäjän ManolisHuuki kuva
Manolis Huuki

Tässä tunnelmamusiikkia jokaiselle Uuden Suomen käyttäjälle lukiessane analyysiäni. Henkilökohtainen suosikkini on Mighty Wings ja Danger Zone https://www.youtube.com/watch?v=qc9FzxpbzOs

Käyttäjän PetriMkel kuva
Petri Mäkelä

Harmi ettei F-14 ole vaihtoehto ;)

Itse näen, että UCAV:ien paras käyttö tiedustelun ohella on pistemaalien tuhoaminen ja pinta-alusten torjunta, ei niinkään ilmatilan valvonta.

Ajoitus tälle hankinnalle on kyllä huono, mutta sille ei oikein mahda mitään.

Käyttäjän ManolisHuuki kuva
Manolis Huuki

UCAV:ien tulo olisi tervetullut uudistus esim. maavoimien ilmailulle. Toki Suomen tapauksessa koulutus annettaisiin Ilmavoimissa ja UCAV:eita joystickillä ohjaavat miehet olisivat mahdollisesti vuoden erikoismiehiä (AU-vaatimus).

En ole sen kummemmin perehtynyt lennokkeihin, mutta tuo vaatisi lisäksi listan, mitä UCAV:n ripustumiin saisi kiinni (osaan nimetä ainoastaan AGM-114A Hellfire-panssarintorjuntaohjuksen) ollakseen hyödyllinen Suomen tasoisessa maassa. Tästä UCAV/UAV asiasta toki löytynee tutkimusta esim. Maanpuolustuskorkeakoulun avoimesta tietokannasta (esim. kadetin opinnäytetyö)

Ajoitus on tosiaan huono, sama se oli 1990-luvulla. Ennustan isoa vääntöä etenkin oppositiosta "ei noita mihinkään tarvita"-argumentilla, koska faktapohja (niitä tarvitaan 10+ perustelua) kansanedustajien piirissä on laskettavissa kahden käsin sormilla.

Salaisena haaveenani, jos joku päivä olisin miljardööri, niin kelpaisi kyllä F-14 Tomcat ostaa, kunnostaa ja lennellä pilottilasit silmillä täällä Pohjanmaan taivailla Top Gunin tahtiin ;)

Käyttäjän juhamakkonen kuva
Juha Makkonen Vastaus kommenttiin #9

UCAVien lentäjät on ihan samanlaisia ammattilentäjiä kuin miehitettyjen koneiden. Lentäminen ei ole pelkkä tekninen suoritus, mikä sekin on haastavaa UAV:eilla.
Miehittämättömät ilma-alukset eivät ole vielä pitkään ainakaan halvempia, jos samat kyvyt halutaan. Vastaavan asekuorman vieminen ilmoihin ja avioniikka (tutkat, muut sensorit) maksaa siinä missä hävittäjäkoneessa.
Käyttö on toistaiseksi pääosin tiedustelua.
Esim. 737-matkustajakoneen kokoinen Global Hawk maksaa suurin piirtein saman verran operoida kuin vakoilukone U2, jonka se korvasi. Samaan tehokkuuteen siitä ei kuitenkaan ole vielä pitkään.
Ne soveltuvat joihinkin tarkoituksiin, jotka parantavat ilmapuolustusjärjestelmän kokonaissuorituskykyä / tilannekuvaa. Hornetien korvaaja ei sen puolesta ole mikään yksittäinen järjestelmä, vaan kokonaisuutta kehitetään. Ylipäänsä yksittäiset järjestelmät väistyvät yhdistetyn verkostomaisen toiminnan tieltä.

http://www.forbes.com/sites/lorenthompson/2014/02/...

Käyttäjän Poika kuva
poika heinänen
Käyttäjän ManolisHuuki kuva
Manolis Huuki

Ei valitettavasti. Valaise minua asialla (jos se onnistuu)

Käyttäjän Poika kuva
poika heinänen Vastaus kommenttiin #10

Painoin linkkiäsi ja Danger Zone on kova sana Archerin ekoilla kausilla. Kannattaa katsoa ;)

Käyttäjän esalehtinen kuva
Esa Lehtinen

Muuten hyvä mutta UAV ei ole suomeksi "lennokki":

http://www.trafi.fi/tietoa_trafista/ajankohtaista/...

Uudissanaa kaivataan, miten olisi "lentorobotti"!

Käyttäjän ManolisHuuki kuva
Manolis Huuki

Mielenkiintoista! Toki muistan kuulleeni ensi kertaa UAV:n joskus yläasteikäisenä ja sen yhdisti tuolloin yleisesti (sotilaspiireissä) tunnettuun Predator-ilma-alukseen.

Tämähän on tosiaan sellainen asia, että virallisissa piireissä varmaan tulee opetella uusi merkitys/sana ko. asialle, muuten tavalliselle kansalaiselle ilma-alus/lennokki lienee ao. ihmisen mielestä toistensa synonyymi.

Lauri Wirén

Noita samoja koneita (Super Hornet, Gripen, F-35, F-22, Eurofighter ja Rafale) on vertailtu moneen kertaan eri asiantuntijoiden toimesta ja yllättävästi Dassault Rafale on pärjännyt vertailuissa erittäin hyvin. Varteenotettava monitoimihävittäjä.

Käyttäjän ManolisHuuki kuva
Manolis Huuki

Rafalen kohdalla olen miettinyt maan sijaintia huoltovarmuuden näkökulmasta - maa on kauempana kuin esim. Saksa (joka on osa Eurofighter projektissa olevista maista) ja Rafalella on ainoastaan yksi käyttäjämaa (Ranska), joten selvitysryhmän puheenjohtaja Purasen lausuntoihin vedoten tämä tulisi todennäköisesti kalliiksi kaupaksi, koska vastuiden jakaminen olisi vain kahden maan välissä - tosin, jos Ranska saa kaupattua hävittäjäänsä muualle (Brasilian kaupat kariutuivat ko. maan valittua JAS Gripenin)

Ranskalaiset koneet noin muuten ovat todella laadukkauta esim. aikaisemmat Super Etendard, Miraget ovat laatutavaraa, mutta koneen valmistusmäärät ovat olleet liian pienet (todennäköinen kallis yksikköhinta ja ongelmat, jotka mainitsin 1. kappaleessa).

Lauri Wirén

68 M€ kappale (lähde: Wikipedia). Käytössä monissa Ranskan perinteisissä klienttimaissa. Kilpailee siis hintansa puolesta erittäin hyvin.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

"viittaus miehittämättömien ilma-alusten tarpeen analysointiin viittaa siihen, että niiden roolia alueellisina ilmatilan valvojina (mahdollisesti vähenevän kaluston takia) selvitetään."

Näinköhän? En oikein pidä lennokkia vakavasti otettavana tähän käyttötarkoitukseen, sillä ilmatilan valvonta ja suojaaminen vaatii kyllä pilottia ohjaamoon tekemään näköhavainnot ja viestittämään ilmatilan loukkaajalle poistumiskehotuksen sekä tarkkailemaan sen vaikutusta. Siinä on voitava tarvittaessa käyttää jopa voimakeinoja (ampua varoituslaukauksia, ääritapauksessa pakottaa laskeutumaan tai ampua alas), mihin ei lennokeista taida olla ainakaan seuraavan hävittäjän elinkaaren aikana.

Todennäköisemmin uskon tuon analyysin paneutuvan miehittämättömien ilma-alusten käyttöön tiedustelun, tulenjohdon ja mahdollisesti rajoitetun ilmasta maahan -asevaikutuksen tarkoituksessa.

Käyttäjän ManolisHuuki kuva
Manolis Huuki

Huomasin virheen, eli ilmaisin tuossa lauseessa asian hieman väärin. Hävittäjien osalta todettiin tiedotustilaisuudessa, että niitä (tulevia hävittäjiä) voidaan hyödyntää valvontatehtävissä (perinteisen ilmatilan valvonnan lisäksi), koska tekniikan kehityksen ansiosta tutkat toimivat myös maata kohti. Lisäksi jos katsoo nykyisiä MLU 2-päivitettyjä Hornetteja, niin niistä löytyy maalinosoitusta ja maaperän valvontaa varten tarkoitetut laitteistot (aseripustimissa kiinni).

Se mitä yritin tuolla lauseella viitata on se, että jos koneiden määrä oletettavasti pienenee hintatason takia tämä johtaa juurikin siihen, että lennokkien rooli valvontatehtävissä korostuu ja kuten mainitsit, niin ne roolit ovat kommenttisi viimeisessä kappaleessa. Viittasin tosiaan lennokkiasialla tuohon esiselvityksen sivun 40 taulukkoon, jossa miehittämättömille ilma-aluksille on merkitty 3 roolia.

Olet toki oikeassa tuon asian kanssa, että tunnistamattoman koneen tunnistamiseen tarvitaan aina ihmissilmät paikan päällä (kuten tämän ilmaisi eräs tuntemani ilmavoimien lentäjä).

Eli summa sum marum: Hintatason takia uusia tulevia koneita on todennäköisesti kappalemäärältään vähemmän (toki koneita hankintaan nykyisiä tehtäviä varten kuten tarkoitettu) ja avustamassa on sitten lennokkeja (valvomassa tyyliin Nuogramin tuntureita tai Saimaan rantaa)

Kiitos toki kommentista, joskus sitä huomaa, että jotkin lauseet olen ilmaissut hieman tulkinnanvaraisesti.

Käyttäjän janiluoto kuva
Jani Luoto

F-35 tulee olemaan kallis investointi Puolustusvoimille joka tulee pahimmassa tapauksessa aiheuttamaan muille osille pv:n toimintaa leikkauksia. Muutaman vuoden takainen Kanadan tilaus on hyvä esimerkki suomelle. Ilmoittivat silloin, että tilaavat 65kpl F-35 koneita 9 miljardilla dollarilla. Koneiden elinkaarikustannukset on 2 kertaiset ostohintaan verrattuna(18 miljardia dollaria)

Useissa lähteissä on mainittu, että koneitä pitää huoltaa reippaasti enemmän kuin nykyisiä koneita. On puhuttu jopa 1 tunti ilmassa 100 tuntia huollossa määristä. Vahvistettu tieto on, että F-35A version huolto vakavan vian jälkeen kestää 12 tuntia(eli jos huolto alkaa 08.00 niin se päättyy 20.00) Eglinin lentotukikohdassa on kuulema 17 mekaanikkoa jokaista F-35 konetta kohden. Myöskin vikaherkkyys on ihan omissa luvuissaan. Tilanne on kuulema f-35 proktitoimiston mukaan sellainen, että f-35 saa vakavan vian käytännössä 2,7-4.0 tunnin välein(riippuen versiosta)

Esimerkiksi Kanada käänsi kelkkaansa useita vuosia tilauksensa jälkeen ja on arvioimassa parhaillaan uudelleen tilausta. Austraalia päätti hankkia muutaman laivueellisen F-18 super hornet koneita koska ei ole mitään tietoa milloin he saavat itselleen koneet. Australia on myös tehtyt simulaatioita ilmataisteluista ja paikalliset päättäjät ovat tulleet sellaiseen johtopäätöksen että pelkästään F-35 koneista koostuvaa laivastoa ei tulla näkemään Australiassa.

Moni tilauksen tehneistä maista on jo vähentänyt konemäärä johtuen hinnasta ja samanlaisia ns huhuja on kuultu myös Yhdysvaltain laivaston ja merijalkaväen puolelta. Heillä kun olisi muitakin hankintoja tehtävänä ja niihinkin tarvitaan rahaa budjetista.

Käyttäjän JouniHalonen kuva
Jouni Halonen

Miten olisi kymmenen monitoimikonetta raja/ilmatilavalvontaan, ylilentoihin ja "NATO-harjoituksiin". Koneena halpa ryssäläinen SI-yksiköin pelaava, EU:n asettamat venäjäpakotteetkin ovat jo varmaan rauenneet tai Suomi eronnut EU:sta, kun kalusto olisi käytössä. Näin säästyneet varat oman aseteollisuuden kehittämiseksi torjuntaohjus painotteisesti, maalle, merelle ja ilmaan.

Toimituksen poiminnat