Manolis Huuki Elefteria i thanatos

Perhevapaauudistus kaatui - lähestyvät eduskuntavaalit yhtenä syynä

  • Kuva: Yle/Jarno Kuusinen/AOP
    Kuva: Yle/Jarno Kuusinen/AOP

Sipilän hallituksen perhevapaauudistus kaatui. En ole tästä järin yllättynyt, sillä suomalaiseen politiikkaan on ilmestynyt mielenkiintoinen kuvio vuoden 2011 vaalien jälkeen: viimeistään vaalikauden viimeisen vuoden aikana hallitusyhteistyö tähtää enemmän avonaisiksi jätettyjen hallitusohjelman kirjausten purkuun tai maton alle lakaisuun. Syy on selkeä: ei ole järkevää tehdä isoja poliittisia uudistuksia vaalikauden lopussa, koska vaalijärjestelmän muutoksen seurauksena hallituspuolue voi joutua seuraavissa (jo kulman takana olevissa) vaaleissa oppositioon. Kansan poliittinen muisti on myös maksimissaan yhden vuoden mittainen, joten viimeisenä vuotena tehdyt suuret mullistukset voivat vaikuttaa vaalitulokseen.
 

Vielä 2000-luvun alussa hallituksia voitiin muodostaa kahdesta isosta puolueesta (kannatus 20% tai enemmän) ja apupuolueeksi otettiin yleensä muutama pieni puolue (kannatus 5-10%). Kevään 2011 eduskuntavaalit ja protestimieliala pirstaloi suomalaista poliittista kenttää ja muutti suomalaista tapaa muodostaa enemmistöhallituksia: Tuolloin Perussuomalaiset kohosi yhdeksi varteenotettavaksi vaihtoehdoksi ja aikaisempien vaalien 25% kannatusluvut per iso puolue olivat menneisyyttä. SDP on viimeisin puolue, joka on puhkaissut yli 30% kannatusrajan ja tämäkin tapahtui 1990-luvulla. Puoluekentän pirstaloituminen on siis johtanut tilanteeseen, jossa monipuoluejärjestelmässä on edustettuna liikaa puolueita ja jotka synnyttävät ongelmia hallitusten muodostamiseen ja itse toimintakykyyn vaalikauden aikana. Kataisen six-pack -hallitus oli ensimmäinen hallituskoalitio, joka jouduttiin kokoamaan Keskustan rökäletappion ja Perussuomalaisten päätöksen (olla menemättä hallitukseen) seurauksena.
 

Viime vaaleista lähtien Suomeen on muodostunut poliittiseen kulttuuriin käsite keskisuurista puolueista. Mikään puolue ei enää saa yli 25%:a äänistä, joten kokoonpano lähestyy kolmen puolueen muodostamia hallituksia. Ongelmaksi tällaisellä järjestelyssä on se, että jos yksikin puolueista päättää ryhtyä vastahankaan, niin hallitus voi kaatua. Perussuomalaisten repeäminen kesällä 2017 oli malliesimerkki tällaisesta uhkakuvasta, jossa yksi puoleista joko riitaantuu hallituspuoleiden kanssa tai puolueen sisäinen valtataistelu johtaa hallitustyöskentelyn vaikeutumiseen. Perussuomalaisten tapauksessa ennustin jo kesällä 2015, ettei puolue selviä hallituksessa kevääseen 2019 asti, koska populistipuolueen kannatus laskee paljon herkemmin kuin perinteiselle politiikalle kivijalkansa rakentanut puolue.
 

Hallituksella ei ole julkisuuden perusteella enää yhtenäistä henkeä. Keskustalla on sisäisiä ongelmia mallia Väyrynen ja yleinen kannatuksenlasku, Siniset pelaa täysin hampaattomana apupuolueena, joka viimeistään vuoden 2023 vaalien jälkeen kuihtuu pois ja tässä jaossa Kokoomus selviää voittajana, mutta pysyy heikkona toimijana seuraavalla vaalikaudella. Kokoomus siis saavuttaa Pyrrhoksen voiton, mutta on ulkoisesti heikko: en usko Vihreiden tai SDP:n suostuvan hallitukseen keväällä 2019, jos Kokoomuksesta tulee pääministeripuolue. Lisäksi Keskusta jättäytynee tarkoituksella oppositioon kaudeksi 2019-2023 lihoakseen jälleen keskisuureksi puolueeksi saatuaan ensin valmiiksi pesänselvityksen Väyrysen kanssa.
 

Kokoavasti voitaneen todeta, että ensi vaalikaudella Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo on Kataisen kohtalon edessä: hän on puheenjohtajana voittamassa vaalit, lisäpaikkoja eduskuntaan ja pääministerinsalkun, mutta lopulta häviää, koska hallituksenmuodostamisesta tulee todella vaikea ja vaalikaudesta suurella todennäköisyydellä 2011-2015 tyylinen, eli äärimmäisen riitainen ja ilman yhtenäistä tiekarttaa.Tilanne on sinänsä vaikea Orpolle, joka pääsääntöisesti näyttäytyy pragmaattisena poliitikkona, eikä hän ole liiaksi ideologiaan sidottu. Pragmaattisen poliitikon ongelma on ideologiset poliitikot, jotka eivät jousta missään vaiheessa, tämä jos jokin kalvaa hallitusta sisäisesti ensi vaalikaudella ja Suomen eteneminen pysähtynee joksikin aikaa, valitettavasti.
 

P.S. Eduskuntavaalien 2019 vaalivankkurien liikkeellelähtö käynnistyi tämänpäiväisen seurauksena - seuraavat 1v ja 2kk on vaaleihin valmistautumista.
 

Manolis Huuki, valtiotieteiteiden ylioppilas

13.2.2018 klo 1049: Korjattu otsikko muotoon perhevapaauudistus

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat